Ateria 11 - mökkiedition

Haha, viimeksi häpeilin, kun oli kulunut melkein vuosi. Nyt vasta hävettääkin, kun on kulunut melkein kolme vuotta! Ja ei sillä, ettemme tekisi ruokaa - trust me, teemme. Emme kuitenkaan ole tehneet juurikaan ateriakokonaisuuksia, vaan teemme yleensä vain pääruoan tai vain jälkkärin. Nyt kuitenkin on pakko tehdä päivitys, kun tajusin, että kyllä me olemme tehneet kolmen tähteen päivällisen tänäkin aikana. Siitäkin on vain kohta jo liki vuosi!

Olimme mökillä kesäkuussa 2018, joten saatavilla olevat ruoanlaittovälineet olivat rajoitetut. Aivan kaikkea mökillä ei pysty tekemään, mutta siellä puolestaan on sellainen laite, jota ei kotona ole: grilli. Teemana siis mökkiruoka!


Alkuruoka: grillileipäset.

Päätin, että jos resepti löytyy, liitän sen nykyään tähän mukaan. Eli Yhteishyvän reseptiä hyödynsimme, mutta en vanno, että satavarmasti teimme täysin samanlaista. Ohje on helppo mökillä toteutettavaksi: hieman jogurttia, jauhoja, vettä jne., sekaisin ja voilà. Kylkeen teimme samaista jogurttia hyödyntäen kevätsipuli-ruohosipulidipin. Leivät paistettiin totta kai grillissä.





Pääruoka: halloumi-kesäkurpitsakääröt ja grillivihanneksia.

Esteettisesti tämä ei ole kauneinta ruokaamme. Tämäkin on Yhteishyvän resepti. Haasteita tuotti kesäkurpitsan leikkaaminen: mökillä ei oikein ollut kunnon välinettä, jolla kesäkurpitsasta saisi viipaloitua ohuita viipaleita. Paksuja siivuja oli vaikea kääriä halloumin ympärille. Teimme pienen maustetahnan kaikilla mausteilla, mitä mökiltä oikeastaan löytyi. Maustetahnalla siveltiin kääröt ja ei kun grilliin! Samalla grillasimme muitakin vihanneksia, minulle sipulia, miehelle tomaatteja. Hyödynsimme alkuruoan kastiketta myös tätä syödessämme.











Jälkiruoka: hedelmäsalaattia ja Trio-jäätelöä.

Ostimme kaupasta erilaisia hedelmiä: appelsiinia, ananasta, viinirypäleitä ja banaania. Hedelmät leikkasimme pieneksi salaatiksi. Ja totta kai suomalaiseen kesään ja mökkielämään kuuluvat suomalaiset mansikat. Kylkeen ostimme Trio-jäätelöä. Basilikat koristeeksi löytyivät mökin omasta pihasta.







Kokonaisuus ja arvostelu.

Mökin tarvikkeet, tilat ja muiden allergiat rajoittivat, mitä voimme siellä tehdä. Kokonaisuudesta tuli kuitenkin yhtenäinen ja suomalaiseen kesään kuuluva ateria. Makunsa puolesta tuli kesä mieleen ja kokonaisuus oli raikas. Nyt kun kirjoitan tätä melkein vuoden sen jälkeen, kun olemme tämän tehneet, en voi väittää muistavani täydellisesti kaikkea. Aloitetaan kuitenkin alkuruoasta. Kastikkeesta tuli maukas, mutta maku jäi melko jogurttiseksi. Leipä oli myös hyvää, mutta muistaakseni ne olivat hieman kuivahkoja; tämä voi johtua siitä, että saatoimme tehdä leivät gluteenittomista jauhoista. Pääruoka oli oikein hyvää grilliruokaa, mutta maullisesti ehkä hieman monotoninen. Alkuruoan kastike auttoi asiaa. Jälkiruoka puolestaan oli oikein raikas ja hedelmät ovat aina hyviä, mutta mikään tajunnanräjäyttävä makuelämys se ei ollut. Kerrankin kokonaisuus oli kuitenkin tarpeeksi kevyt, että kaiken jaksoi syödä. Maussakaan ei ollut mitään valittamista, mutta tämä ei ole myöskään parhaimpia tekemiämme kokonaisuuksia, sillä se jäi melko keskinkertaiseksi. Sopivaa mökkiruokaa kuitenkin! Arvosana: ☆☆✪★★ = 2½

Ateria 10 - bruschettaa, possurullaa ja Kinder-kakkua

Uh, hävettää kyllä hieman, miten kauan taas edellisestä päivällisestä on vierähtänyt, melkein vuosi.. Mutta puolustukseksi voin sanoa, että poikaystäväni oli melkein vuoden matkoilla, joten ei ollut mahdollisuutta. Mutta toukokuun alussa oli mahdollisuus (kirjoitusprosessi hieman venähti), ja nyt pääsen sen tänne laittamaan! Teemamme oli italialainen, joskaan ruokamme ei ollut ehkä perinteisintä italialaista.

Alkuruoka: bruschetta-leivät.

 Teimme leivänkin alusta loppuun itse. Hieman paahdoimme leipiä leivänpaahtimessa. Päälle tuli ensin valkosipuliöljyä (eli valkosipulia murskattuna oliiviöljyyn) ohuelti. Sitten teimme mikstuuran, jossa oli pilkottuna tomaattia, tuoretta basilikaa, sipulia, hitusen oliiviöljyä ja balsamicoa. Seos vain leivän päälle, ja leipä oli valmis syötäväksi! Ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta.




Pääruoka: parmesaani-polenta ja täytetty possurulla.

Pääruuaksi valmistimme valmiista polenta-ryyneistä pikaisen lisukkeen, jonka maustoimme parmesaanilla. Proteiiniksi valikoitui tällä kertaa possu, jota varten ostimme 1 kilon possun ulkofilettä. Täytteeksi tuli aurinkokuivattuja tomaatteja, basilikaa, pinjansiemeniä ja kapriksia. Poikaystäväni hoiteli lihan käsittelyn samalla kuin minä valmistelin polentaa ynnä muita ruokia. Täyttelyn jälkeen paketti kierrettiin rullalle, joka sidottiin naruilla, ja rosmariinin kanssa uuniin. Jonkin aikaa se sai uunissa nököttää, ja kun se sieltä ulos tuli, se sai levätä hetken vielä foliossa. Sitten leikkasimme sen kuvassa näkyviksi viipaleiksi. Ohje löytyi tällä kertaa Reseptitaivaasta.










Jälkiruoka: Kinder-kakku.

 Tämä kakku oli ruuistamme kaikkein työteliäin. Kinder – eihän se ole italialaista?? Mutta kun on, nimi on tosiaan hämäävä (enpä olisi itsekään tiennyt ennen pikku googlailua). Joku saattoi nähdä Iltalehden sivuilla vähän tätä muistuttavan kakun, sieltä minä sen bongasin. Meillä on vain yksi kakkuvuoka, joten päädyimme tällaiseen matalaan kakkuun. Pohja on tavallinen suklaakakkupohja, mehevöitettynä ranskankermalla. Täytteenä on valko- ja maitosuklaamousseja (väristä voi päätellä,

kumpi on kumpaa). Kuorrutteena on
yksinkertaisesti valkosuklaata ja kuohukermaa. Koristeena on yksinkertaisesti erilaisia Kinder-suklaita, kuten Surprise-munia, Maxi-patukoita ja Bueno-patukoita (valkoista sekä tavallista). Kuorrute ei ehtinyt oikein hyytyä, mutta emme malttaneet odottaa!







Kokonaisuus ja arvostelu.

Kerrankin onnistuimme jossain teemassamme, kaikki olivat yhtenäisiä (vaikkakin Kinder-kakku nyt ei ole kovin italialaisen oloinen). Maullisestikin ne sopivat hyvin yhteen, mikään ei ollut liian vahva. Alkuruoka oli liki täydellinen: raikasta, hapokasta ja valkosipulista rapsakalla, itsetehdyllä leivällä! Siitä ei löydy kyllä moitittavan sanaa. Pääruoka oli vähän laimeampi elämys. Polenta oli ihan hyvää, mutta ei mitään erikoista. Possukaan ei ollut pahaa, mutta ei se mikään suurin makunautinkokaan ollut. Itse en välitä aurinkokuivatuista tomaateista, eikä tämä ruoka saanut minua muuttamaan mieltäni. Pinjansiemenet ja rosmariini ovat ehkä hitusen kitkeriä makuja, joten kokonaisuus pääruuan osalta oli njääh. Jälkkäri puolestaan olikin taas hyvää: kuka nyt voi kieltäytyä tällaisesta suklaaunelmasta? Muiden ruokien jäljiltä oli kyllä jo aika täynnä, joten tuollainen supertuhti suklaakakkupala ei uponnut kokonaan. Maku oli todella hyvä, ja seuraavana päivänä maistuikin paremmin. Kuitenkin todella tuhti, joten jätti menun jälkeen kyllä ähkyksi. Ähkyä lukuun ottamatta loppumietelmät ovat positiiviset, alku- ja jälkiruoka pelastivat kokonaisuuden. Pääruokakaan ei kuitenkaan ollut pahaa, joten se vaikuttaa arvosanaan vain pienesti. Arvosana: ☆☆☆★★ = 3

Ateria 9 - sipulikeittoa, naudanpihviä ja kuningatarpiirakkaa

Melkein vuosi kerkesi vierähtämään välissä, mutta viimein meillä oli aikaa ja rahaa tehdä taas uusi kolmen tähteen päivällinen! Varsinaista teemaa ei ollut, mutta pyrimme kotoisaan ruokaan pienellä fancy-twistillä.

Alkuruoka: (ranskalainen) sipulikeitto.

 Netistä löytyi hyviä sipulikeitto-ohjeita, joista ranskalainen versio vaikutti parhaimmalta. Paljon sipulia ja hieman valkosipulia pilkottuna ohuiksi suikaleiksi ja pannulla kuullotettu, jonka sekaan lihalientä ja valkoviiniä (ruokakaupan vähäprosenttista). Pannulta keitto siirrettiin uuninkestäviin annoskulhoihin. Päälle tuli viipale vehnäpatonkia gruyère-juuston kanssa, minkä jälkeen koko komeus hetkeksi uuniin. Päälle vielä pieni ripaus raastetta ja lisukkeeksi pari viipaletta samaista patonkia.

Pääruoka: naudan ulkofileepihviä siemensalaatilla ja sinappisella ruohosipuli-jogurttikastikkeella.

 Päätimme ottaa uusiksi naudanpihvit, koska viime kerralla (ateria 4) pihistelimme lihassa. Tällä kertaa kunnon ulkofileepihvit, joiden kanssa noudatimme tiukkoja paisto-ohjeita pannulla sekä uunissa. Pihvit saivat vielä hetken levätä foliossa ennen syöntiä. Salaatti oli simppeli: friseesalaattia miniluumutomaateilla ja salaattisekoitussiemenillä (eli auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä ja cashewpähkinöitä). Kastike oli myös varsin yksinkertainen valmistaa, kaikki

ainekset vain sekaisin. Bulgarian jogurttiin sotkettiin murskattua valkosipulia, silputtua ruohosipulia sekä lusikallinen sinappia, hunajaa ja sitruunamehua. Kastikkeen oli tarkoitus olla sopivaa sekä salaatille että pihville.







Jälkiruoka: kuningatarrahkapiirakkaa.

Kuvasta ei saanut viehättävää millään asteella. Ohje oli viimeisimmässä Yhteishyvä Ruoka -lehdessä. Teimme heti päivän aluksi rahkavoitaikinan valmiiksi, ja se sai levätä jääkaapissa muutaman tunnin. Taikina laitettiin vuokaan (kakkuvuokaan, koska emme omista piirakkavuokaa), jonka päälle marjasekoitus, joka siis koostui mansikoista, vadelmista, mustikoista, hillosokerista ja perunajauhoista. Taikinakansi päälle, kananmunalla voitelu, ripaus sokeria päälle ja uuniin. Söimme annoksen vaniljakastikkeen kanssa, mutta kuvassa halusimme näyttää itse piirakkaa, emme valkoista möhkälettä.


Kokonaisuus ja arvostelu.

Valinta ruokien suhteen meni tällä kertaa jälkiruuasta alkuruokaan. Mietin pitkään, mikä ihme sopisi arkisen piirakan seuraksi. Ei siis turhia kikkailuja, mutta kuitenkin ruokia, jotka eroavat arjesta. Harvoin meillä on ollut pääruoka kevyin osa ateriasta, mutta nyt oli niin. Keitto oli todella hyvää paistetun patonginpalan ja juuston kanssa. Mitä enemmän kuitenkin keittoa lusikoi suuhun, sitä suurempi kynnys nousi laittaa seuraavaa lusikallista. Annos oli siis erittäin tuhti (vaikka kulho oli ehkä 3 dl) ja loppujen lopuksi itse keiton maku todella yksitoikkoinen, koska maut olivat kaikki niin voimakkaita. Pääruoka oli mukavan kevyt alkuruuan jälkeen. Kastike oli onnistunut, mutta sopi paremmin salaatin kuin pihvin kanssa. Pihvin kanssa pyrimme medium plussaan, mutta paistoimme niin montaa ruokaa samaan aikaan uunissa, että laitoimme pihvit liian kuumaan uuniin, minkä takia ne olivatkin lähempänä well donea. Maku oli kuitenkin paljon parempi kuin edellisissä halpispihveissä. Jälkkäri oli myös hyvää, mutta piirakka olisi saanut jäähtyä kauemmin ja olla jääkaapissakin hetken ennen tarjoilua. Kun söimme sitä aterian yhteydessä, sisus ei ollut hyytelöitynyt yhtään, vaan valui kaikki ulos. Myöhemmin söimme piirakkaa uudestaan jääkaapista otettuna, jolloin täyte oli hyytynyt ja maistuikin paremmalta. Ilman vaniljakastiketta maku olisi ollut kuitenkin tylsä ja liian mustikkainen minun makuuni (toisin kuin poikaystäväni). Kokonaisuutena ruuat olivat ehkä hieman sekavia, mutta kuitenkin sopivat hyvin toistensa seuraksi. Jokaisesta annoksesta löytyi hieman parannettavaa, ja jos uusisimme koko aterian, pisteet varmaan nousisivat. Nyt kuitenkin pienet mokat jättävät muuten hyvät ruuat pienemmälle pistesaaliille. Arvosana: ☆☆✪★★ = 2½

Ekstraa - kana-mozzarellasämpylöitä ja köyhiä ritareita!

Tämä ei ole virallinen kolmen tähteen päivällinen, vaan tein tämän yksin ja tästä puuttuu alkuruoka. Tämä ateria oli nimipäivälahja poikaystävälleni: hän sai valita kotitekoisten kokkailujen ja ravintolan väliltä. Olin antanut nämä ruuat hänelle valmiiksi, mutta annoin hänelle mahdollisuuden valita jonkin muun ruuan – ei valinnut. :)



Pääruoka: kana-mozzarellasämpylä valkosipulikermaperunoiden kera

Aloitin sämpylöistä, tein ne itse. Netistä löytyi hyvä ohje "pehmeät sämpylät" -hakusanoilla. Väliin paistoin kanafileet valkosipulin kanssa pannulla, ripaus mustapippuria ja suolaa. Kastikkeeksi yritin vääntää valkosipulimajoneesia, mutta se juoksettui, joten otin valmismajoneesia ja hienonsin joukkoon valkosipulia. Sämpylöiden väliin tuli siis kanat, mozzarellasiivut, salaattia, sipulia, kurkkua, tomaattia, valkosipulimajoneesia ja valmista sweet chili -kastiketta. En tiedä oikein, mitä puuttui, mutta mielestäni jäi hieman mauttomaksi. Olisi voinut maustaa ehkä kanaa enemmän.

Kermaperunat tein myös itse. Viipaloin perunat kauniiksi siivuiksi ja heitin kaikki kylmään veteen. Pienissä erissä sitten freesasin siivut öljyssä valkosipulien kanssa pannulla. Hitusen mausteita ja uunivuokaan. Kun kaikki oli siististi uunivuoassa, kaadoin kuohukermaa joukkoon ja uuniin. Olisi saaneet olla ehkä hitusen "tahmeampia" ja valkosipulisempia, mutta hyviä olivat noinkin.



 Jälkiruoka: köyhiä ritareita hillolla ja suklaatahnalla päärynä-toffeejäätelön ja kermavaahdon kera

 Leipä ei ole itsetehtyä tällä kertaa, mutta käytin köyhiin ritareihin sopivaa maalaisleipää. Käytin viipaleet siis munamaitosekoituksessa ja paistoin pannulla.
Suklaan kanssa kävi vähän tyhmästi: ostin halvinta suklaata, mitä kaupasta löytyi, eikä se ei oikein sulanut. Sen oli siis tarkoitus olla suklaakastiketta, mutta Pirkan jokin hasselpähkinätäytesuklaa (en löytänyt tuotetta netistä, niin en ollut varma nimestä, mutta samanlainen pakkaus kuin mansikkajogurttitäytesuklaalla) ei sulanut täytteen takia, vaan jäi tahnaksi. Yritin notkistaa kermalla, ei onnistunut. Mutta kyllä se meni tuollaisena tahnanakin! Levitin sitä ja valmista vadelmahilloa ritarien päälle ja itsevispattua kermavaahtoa koko komeuden päälle

Jäätelömaku oli poikaystäväni valinta, ja hän valitsi päärynän. Mutta kun menin kauppaan, eihän siellä ollut pelkkää päärynäjäätelöä, vaan päärynä-vaniljaa ja päärynä-toffeeta. Valitsin toffeellisen, koska hän tykkää toffeesta, vaikka minä en. Päälle raastoin vielä hieman tuota samaista suklaata. Lopputulos oli hyvää, mutta toivoin, että olisin onnistunut suklaakastikkeessani.



Kaikki ei mennyt aivan nappiin kummankaan ruuan kanssa, mutta pääasia oli, että poikaystäväni tykkää. Ja hän tykkäsi!
Ei arvosteluja tällä kertaa, koska tämä oli lahja, eikä se ollut kolmen lajin ateria. Mutta kyllä molemmat hyvää oli!

Ateria 8 - juustoruutuja, caesarsalaattia ja Snickers-piirasta

Tällä kertaa teemana oli Hellapoliisin luomukset, kaikki nämä siis löytyvät Hellapoliisin nettisivuilta/kirjoista. Hieman tietenkin muokkasimme reseptejä meidän makuumme sopivaksi, mutta käytännössä samoilla nimillä löydätte samat reseptit ja pääsette itsekin kokeilemaan. :)


Alkuruoka: juustoruutuja.

 Teimme puolikkaan taikinan, sillä alkuruokaa varten emme tarvitse kuitenkaan niin paljon syötävää. Taikinassa on siis kermaa, juustoraastetta, jauhoja ja voita (plus leivontaan tarvittavia kohotusaineita ym.). Päälle ripottelimme jäljelle jäänyttä juustoraastetta, teki mukavan rapsakan kuoren. Emme käyttäneet ohjeessa mainittua paprikajauhetta, koska a) meillä ei ollut sitä ja b) olen neiti nirso, joka ei tykkää paprikajauheesta. Taikinasta tuli noin puoli pellillistä syötävää, joista noin puolet söimme alkuruokana.


Pääruoka: kana-caesarsalaattia ja caesarkastiketta.

 Itse salaatin teimme Hellapoliisin ohjeella, mutta kastikkeen me otimme muusta lähteestä, koska taas olen nirso ja en tykkää juuri mistään kalasta, joten anjovispohjainen kastike ei oikein sopinut. Korvasimme ohjeen worcestershire-kastikkeen kananmunalla ja tilkalla vettä. Muuten ainesosat kastikkeessa olivat samat kuin Hellapoliisin sivuilla. Salaattipohjaan lisäsimme lisäksi kurkkua ja sipulia, koska olemme tottuneet laittamaan salaattiimme enemmän vihanneksia. Kanat vain paistettiin pannulla ja kevyt maustaminen pippurilla ja suolalla. Emme kehdanneet ostaa aitoa parmesaania, joten meillä oli "italialaista juustoa". Krutongit paistoimme myös pannulla valkosipulien kanssa. Annokset tuon kokoisissa lautasissa olivat juuri sopivia, ei liian täyttäviä eikä liian pieniä. Ruokajuomana vettä ja viiniä (josta en tykännyt).

Jälkiruoka: Snickers-piirasta.

 Teimme jälleen puolet pienemmän kuin alkuperäisohjeessa. Piiraasta tuli 4 palaa, mutta söimme vain yhden per nenä. Emme omistaneet pienempää irtopohjavuokaa, mutta koska astia piti vuorata joka tapauksessa leivinpaperilla, käytimme erästä uunipottia, joka oli ehkä 12-15 cm halkaisijaltaan. Tämän teimme täsmällisesti ohjeiden mukaan: pohja Bastogne kandisokerikeksejä ja suolapähkinöitä murustettuna voisulan kanssa, kinuskitäyte vaniljafudgejen ja kerman avulla ja kuorrutus maitosuklaasta (käytimme Milkaa), kermasta ja suolapähkinöistä. Ohjeessa luki "hetkeksi jääkaappiin", mutta meidän piiraamme oli pakko olla ainakin viisi tuntia, että se oli edes jotenkuten jähmettynyt. Kermaakin käytimme hieman vähemmän. Ohjeessa luki, että tämän voi tehdä pari päivää ennen tarjoilua, suosittelen itse tekemään niin. Koristeeksi heitimme pari suolapähkinää.



Kokonaisuus ja arvostelu.

Kokonaisuus oli kerrankin sopiva: alku- ja pääruoka vähän kevyempiä, jälkiruoka tuhti. Huomasin, että yleensä meillä on ollut juuri toistepäin. Alkuruoka oli hyvää, mutta siitä puuttui jotain, emme kumpikaan osanneet sanoa, mitä. Ehkä se paprikajauhe olisi tuonut lisämakua, mutta itse en olisi pitänyt enää siitä, joten minulle se jokin olisi ollut luultavasti jokin toinen mauste tai jokin kastike. Pääruoka oli myös oikein maukasta, krutongit ja kana ja juusto olivat loistavia yhdessä. Kastikkeemme oli myös maukasta, mutta siinä oli hitunen liikaa sitruunaa minun makuuni, poikaystävä sanoi sen olevan hieman mautonta. Jälkiruoka oli todella suklainen ja tuhti: poikaystäväni tykkäsi siitä erittäin paljon, mutta itselläni tökki keksit. En tykännyt yhtään tuollaisista kanelipohjaisista kekseistä. Myöskin kinuskitäytettä oli hieman liikaa. Arvostelussa otan kuitenkin aina huomioon myös poikaystäväni mielipiteen, joten jos jälkkäri arvosteltaisiin erikseen, antaisin itse yhden tähden, poikaystäväni kolme. Kokonaisuus oli kuitenkin balanssissa, ja maut kävivät hauskasti yhteen. Ehkä jälkkärimme oli hieman erillinen muuten leipäpainotteisesta menusta, mutta oli siinäkin sitä keksiä. Arvosana: ☆☆✪★★ = 2½

Ateria 7 - vuohenjuustoleipiä, kanapitoja ja mansikkahyydykettä

Yllättävän nopeasti kerkesimme tekemään jälleen uuden kolmen tähteen päivällisen. Tällä kertaa kaikki reseptit ovat löytyneet netistä K-ruoka -resepteistä.


Alkuruoka: vuohenjuusto-mansikkaleipää ja balsamicosiirappia.

 Kuvaan emme laittaneet balsamicosiirappia, lisäsimme sen vasta jälkeenpäin. Nämä olivat todella yksinkertaisia tehdä. Leikkasimme ohuita siivuja patongista ja vuohenjuustotangosta. Vuohenjuustot paistoimme pannulla ja voilà - lisäsimme ne leivän päälle. Päälle asettelimme vielä nuo mansikanpuolikkaat ja hunajameloniviipaleet. Vielä loraus balsamicosiirappia ja se oli siinä. Ruokajuomana oli tällä kertaa vettä ja tuoremehua.


Pääruoka: pitaleipiä broileritäytteellä.

 Pitaleivät teimme itse, tuli kyllä paljon parempia kuin kaupasta ostetut kuivat käntyt! Kaikki täytteet oikeastaan näkyvätkin kuvasta: hunajamarinoitua broilerinsuikaletta, salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, sipulia, juustoraastetta, kermaviiliä, salsaa ja crème fraîchea. Täytön saa suorittaa niin kuin haluaa, itse tykkään laittaa sellaisessa järjestyksessä, että se pysyy kasassa! Kastike sitoo kaikki aineet paikoilleen, joten kannattaa laittaa se päälle, kuten alemmassa kuvassa. Me 
täytimme nämä vähän tortillatyylisesti, mutta täytteitä saa laittaa oman makunsa mukaisesti.











Jälkiruoka: mansikka-sitruunahyydyke.

 Esiintyy K-ruoan sivuilla nimellä mansikka-sitruunamaiskutus, joka on mielestäni pöljin nimi ikinä. Nimesin sen hyydykkeeksi, vaikkei se aivan perinteinen sellainen olekaan. Sur sur kaikki mansikat soseeksi, joukkoon Bulgarian jogurttia, sitruunasta puristettua mehua ja kauraleseitä. Leseet eivät maistuneet missään, älkää huoliko. Koska koostumus jäi melko löysäksi, heitimme nämä hetkeksi pakkaseen. Saimme hyydykkeitä! Koristeeksi heitimme tuoreita mansikoita. Ohjeessa oli, että pitäisi käyttää Bulgarian jogurttia, joka on valmiiksi maustettu sitruunalla. Mistä sellaisia löytyy, ei ainakaan meidän läheisestä isosta Prismasta. Ostimme sen vuoksi tavallisen Bulgarian jogurtin ja lisäksi sitruunan. Kitkerä makuhan sitruunassa on, joten sokeria pitää lisätä, jos haluaa jälkiruoan olevan makea.



Kokonaisuus ja arvostelu.

Jälleen melko raikkaita makuja, jotka sopivat loistavasti kesään! Alkuruokaa meni juurikin nuo kuvassakin olevat kolme leipää, mutta pääruokaa vain kaksi pitaa per naama. Alkuruoasta pidin itse todella paljon, balsamicosiirappi, vuohenjuusto ja mansikka sopivat hienosti yhteen! Poikaystäväni ei juuri vuohenjuustosta välitä, mutta olimme valinneet sattumalta melko miedon vuohenjuuston, joten jopa hän piti näistä. Pitaleivät olivat ihania, mutta täytteet jäivät vähän laimeiksi. Valmiiksi hunajamarinoitu kana on vähän tylsän makuinen, eikä kevyt ranskankerma ja itsemaustettu kermaviili tuoneet oikein mitään makuja. Mutta ei onneksi liian täyttävä. Jälkiruoka oli vähän pettymys, sillä sitruunan maku puski läpi todella voimakkaasti, ja kokonaisuus jäi melko kitkeräksi. Tuoreet mansikat toivat parhaimmat maut, ja raikkaus oli suurin plussa. Over all, kokonaisuus toimi yhdessä, mutta pienet maulliset notkahdukset ikävä kyllä laskevat pisteitä. Mutta pelkästään alkuruoka kokonaisuudessaan, lämpimät pitaleivät ja tuoreet mansikat nostavat tämän aterian huonosta melko hyväksi! Arvosana: ☆☆☆★★ = 3

Ateria 6 - leipäjuustosalaattia, karamellipossua ja jäätelöä

Hetkeen emme ole kerenneet tekemään Kolmen tähteen päivällistä, mutta helatorstaina oli viimein aikaa. Kaikki tämän kerran reseptit löytyivät Yhteishyvän ruokaliitteistä.


Alkuruoka: leipäjuusto-mansikkasalaattia ja mansikkakastiketta.

 Kesäkausi starttaamassa, joten mikäs sen parempi kesän merkki kuin mansikat! Salaatissa siis on perussalaattiaineksina frisee-salaattia ja kurkkua, lisänä vihreitä viinirypäleitä. Erikoiselementteinä siis leipäjuusto ja mansikat. Kaikki vain paloiteltuina ja sekaisin keskenään.
Lisäksi teimme salaatille kaveriksi mansikkakastikkeen. Tähän on soseutettu mansikkaa ja lisätty joukkoon oliiviöljyä, valkoviinietikkaa ja hitusen hunajaa. Oli vaan vaikea saada mansikka soseutettua millään vehkeellä, kun käytimme vain n. desin verran niitä.
Ruokajuomana oli punaviiniä (jota tosin vaivoin sain edes pienen lasillisen alas) ja vettä.










Pääruoka: karamellipossua.

Yhteishyvän reseptin kuva oli aivan erilainen: porsaanliha oli paljon tummempaa ja no... erilaisempaa. En tiedä, karamellisoituiko possumme vähän huonosti, mutta eipä se makua haitannut. Eli ihan lihatiskiltä ostettiin porsaanfileitä ja pilkottiin paloiksi. Paisteltiin ja maustettiin chilillä, sipulilla ja valkosipulilla. Fariinisokeri hoiti karamellisoitumisen. Pääruuan teko kesti pisimpään, joten siitä olisi kannattanut aloittaa. Pinnalle paistoimme erikseen pannulla sipuli- ja chilisuikaleita koristeeksi. Lisukkeena on pitkäjyväistä riisiä, taitaa olla Uncle Ben'siä.

Jälkiruoka: pähkinä-keksi-mansikkajäätelöä.

Nimi antaa harhaanjohtavan vaikutelman: tässä on käytetty vaniljajäätelöä, ei mansikka. Jäätelön piti hetki pehmetä huoneenlämmössä, kunnes sekaan heitettiin mansikkasosetta, murskattuja suklaakeksejä (sellasia chocolate chip cookies -tyyppisiä) ja pähkinärouhetta. Kaikki sekoitettiin vähän pehmistyyliseksi massaksi. Pinnalle heitin pari mansikkaa koristeeksi.




Kokonaisuus ja arvostelu.

Valitsimme kaikki ruuat tosiaan Yhteishyvä-lehdistä, lisäksi yritin noudattaa vähän tällaista makeus-mansikkalinjaa. Kerrankin annosmäärät olivat melko kohdillaan, että jaksoi syödä kaiken. Vähän ähky oli, mutta kaikki meni. Jäätelöä ja lihaa hitusen liikaa. Salaatti alkuruokana oli oikein sopiva, ei täyttänyt liikaa, ja makukin raikas ja kevyt. Kastike oli myös tosi onnistunut valinta. Karamellipossu oli myös hyvää, mutta ehkä hieman jäi harmittamaan, ettei se vaikuttanut karamellisoituvan aivan niin kuin olisi pitänyt. Maku kuitenkin oli hyvä, ehkä kuitenkin kaipasin lisää hieman joko makeutta tai tulisuutta, nyt koostumus jäi vähän laimean tahmeaksi. Jäätelö oli oikein hyvää, mutta en ole vaniljajäätelön ystävä. Olisin ehkä tykännyt mansikkajäätelöstä enemmän, mutta poikaystäväni taas ei. Keksit ja pähkinä lisäsivät kivan rakenteen. Ja mansikka nyt aina on hyvää. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli varsin onnistunut ja kaikki sopivat todella hyvin yhteen. Arvosana: ☆☆☆✪★ = 3½